Joulukalenterin 24. luukku: Talven siemenet: itiöpohjaisen lisääntymisen analyysi Labora minora -lajissa

Pseudohumanistinen tiedekunta

Korvatunturin yliopisto

Hertti Alu-Maikkonen 2020

Abstrakti 

Tämä tutkimus tarkastelee joulutonttujen (labora minora) lisääntymismekanismeja keskittyen itiöpohjaisen lisääntymisen käsitteeseen. Kansanperinteeseen ja spekulatiiviseen biologiaan nojautuen tutkimme, kuinka tontut lisääntyvät vapauttamalla mikroskooppisia itiöitä, kuten tietyt sienilajit. Näiden itiöiden oletetaan leviävän talvikuukausien aikana ja itävän erityisissä ympäristöolosuhteissa, kuten juhlamagiikan tai kausilumen vaikutuksesta. Tutkimuksessa käsitellään tällaisen lisääntymisstrategian ekologisia etuja, kuten nopeaa populaation kasvua ja sopeutumista muuttuviin ympäristöihin. Tämän viitekehyksen kautta tarkastellaan, kuinka itiöpohjainen lisääntyminen toimii osana joulutonttujen laajempaa mytologiaa ja heidän rooliaan joulun perinteissä.

Joulutonttujen lakin merkitys neuroanatomisena rakenteena 

Joulutontun lakki muodostaa keskeisen osan sen anatomisesta rakenteesta ja toimii aivojen sijaintipaikkana. Vaikka tontut osoittavat fenotyyppisiä yhtäläisyyksiä ihmisten kanssa, niiden neuroanatominen rakenne eroaa ihmisistä huomattavasti. Joulutontun aivot ilmentävät ylivertaisia kognitiivisia kykyjä ja poikkeuksellisen monimutkaista laskentakapasiteettia, ylittäen ihmisaivojen käsittelykyvyn (Kapela & Rössö, 1988). Rakenne poikkeaa kuitenkin merkittävästi ihmisaivoista, koostuen huokosverkostoista, putkimaisista muodostelmista sekä hampaita muistuttavista kalsifioituneista elementeistä, jotka muistuttavat sienieläinten morfologista rakennetta (Herttinen et al, 1956). 

Sienihatun kaltaiseen materiaaliin perustuva aivorakenne toimii huokoisten ja sienimäisten rakenteiden verkoston kautta, mahdollistaen biokemiallisten signaalien vaihdon. Hatun kudos koostuu toisiinsa kytkeytyneistä myseelimäisistä filamenttirakenteista, jotka toimivat sähköisten ja kemiallisten viestien kulkuväylinä (Happari, 1991). Nämä rakenteet sisältävät erikoistuneita soluja tai solmukohtia, jotka toimivat neuronien tavoin ja mahdollistavat informaation käsittelyn. Aivojen pinnalta vapautuu itiöitä, mikä toimii viestinnän tai replikaation mekanismina. Huokoinen rakenne puolestaan edistää ravinteiden ja signaalimolekyylien diffuusiota, tukien korkeaa aineenvaihduntaa sekä nopeaa ja monimutkaista laskentakapasiteettia.

Tutkimusmenetelmät 

Tutkimuksessa käytetyt menetelmät jakautuivat kolmeen pääalueeseen. Ensisijaisesti ympäristöhavainnot, jotka käsittivät tonttujen luonnollisissa elinympäristöissä tapahtuvan tarkkailun, muodostivat merkittävän osan tutkimuskehyksestä. Täydentävät laboratoriotutkimukset, mukaan lukien tonttujen jätösten ja niiden lakista (jota tässä kutsutaan "hatuksi") vapautuvien itiöiden analyysi, tarjosivat keskeisiä oivalluksia. Näissä analyyseissä todettiin, että tontut omaavat aineenvaihduntanopeuden, joka ylittää kaikkien aiemmin dokumentoitujen lajien vastaavan, mikä vahvistaa teoreettista viitekehystä, joka esitetään kohdassa 4.0.4. Lisäksi testiyksilön kallorakenteen poikkileikkauskuvauksissa havaittiin, että lakki sisältää kehittyneen laskennallisen elimen, jonka käsittelykyky ylittää minkä tahansa tunnetun eliön.

Johtopäätökset 

Ympäristöhavainnot osoittavat, että tontut eivät lisäänny nisäkkäille tai linnuille tyypillisillä mekanismeilla, vaan ilmentävät sienimäistä itiöimistä muistuttavia lisääntymisprosesseja. Tästä huolimatta tutkimuksissa dokumentoitiin useita tapauksia tonttujen käyttäytymisestä, joka muistuttaa ihmisten seksuaalista toimintaa. Koska itiöiden vapauttaminen on vakiintunut tonttujen ensisijaiseksi lisääntymismekanismiksi, tämä käyttäytyminen muodostaa kiehtovan paradoksin. Pitkittäistutkimukset viittaavat siihen, että tällaiset toiminnot voivat tontuilla palvella eilisääntymisellistä tarkoitusta, samoin kuin esimerkiksi ihmisillä ja tietyillä valailla havaittu nautintokeskeinen seksuaalikäyttäytyminen. Erityisesti tontuilla nämä vuorovaikutukset näyttävät olevan täysin hedonistisia ja yksinomaan ilon tuottamiseen tähtääviä. Tämä tukee tonttujen luonnehdintaa luontaisesti "iloisina veikkoina" ja heijastaa heidän kulttuurista yhteyttään onnen ja juhlan korostamiseen, joka kiteytyy joulun juhlinnan eetokseen. 

(Tämä teksti on tuotettu tekoälyllä, mutta oikean tutkijan on tarkastama.)

Click here for the English version of the study

Tämä on joulukalenterin viimeinen luukku. Joulukalenterin löydät kokonaisuudessaan Kultistin Instagramista @kultistilehti <3